Urheiluhullu bilehile ja tipaton tammikuu

Kesällä olut maistui ja treeni kulki, miksi
siis tehdä asiasta sen suurempaa ongelmaa.

Pitkän hiljaiselon jälkeen on hyvä palata näppäimistön ääreen ja toivottaa kaikille hyvää uuttavuotta. Uusi vuosi ja uudet kujeet, sekä toivottavasti myös hieman aktiivisempi blogi. Moni päättää aloittaa uuden vuoden rytinällä ja päätyy tekemään jos minkälaisia lupauksia. En koskaan aiemmin ole vakavissani edes yrittänyt lähteä mukaan pikkujoulukauden ryydyttämien viinisieppojen villitykseen, tipattomaan tammikuuhun, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Tämä ei ole uudenvuodenlupaus, eikä epätoivonen yritys saada elämää takaisin raiteilleen vaan pikemminkin uteliaisuuden synnyttämä kokeilu.

"Koska usein arki soljuu juhlimisesta huolimatta lähes normaalisti, miksi siis vähentää?"

Oli tapaninpäivä ja perhepäivällisellä viinilasin ääressä kerroin, että olin ajatellut pitää tipattoman tammikuun. Meinasi mennä viinit väärään kurkkuun, kun tissuttelijasukulaiseni tokaisi tähän, että hänkin meinasi, että tekisi samoin. Luulen, että kumpikaan meistä ei ole ollut niin pitkää aikaa ilman alkoholia vuosiin. Opiskelijana tulee iloisesti juhlittua välillä useamman kerran viikossa ja lähestulkoon aina ilman sen suurempia seuraavan päivän dagen eftereitä. Välillä sitä miettii, että tulisi nyt edes krapula, joka pakottaisi sängynpohjalle ja pois lenkkipolulta seuraavana päivänä. Koska usein arki soljuu juhlimisesta huolimatta lähes normaalisti, miksi siis vähentää? 

Hyvästi myös harvoin nautituille
koulutöitä siivittäneille punaviinilasillisille.

Mutta, mitä jos nyt kuitenkin kokeilisi? Tulisikö elämästä energisempää? Olisinko yhtään sen tehokkaampi? Häviäisikö pöhötys, jonka olemassaoloa en ole edes huomannut? Vai tulisiko minusta kuukauden aikana ainoastaan viiniä rakastavan ystäväporukamme tylsä hylkiö? Voivatko viikonloppuillat olla yhtä hauskoja ilman pisaraakaan alkoholia?

Hiprakassa on kiva olla. Sanon suoraan sen, mitä moni varmasti ajattelee. Ei alkoholi muuten olisi niin iso osa juhlimista ja hauskanpitoa? Ne, jotka eivät ole kanssani samaa mieltä, ne joille alkoholi saa aikaan ainoastaan epämiellyttävän olon, eivät juurikaan käytä alkoholia ja heidän kohdallaan se on varmasti täysin oikea ratkaisu. Mutta entäpä me muut? Meidän sukupolvemme ei toivottavasti enään kovinkaan usein juo suruunsa tai varsinkaan istu yksinään kotona vetämässä kalsarikännejä ahdistukseensa. Juon itse todella harvoin yksin ollessani, edes lasillista. Seurassa juoma kyllä maistuu. Juttu luistaa paremmin, nauru on herkässä ja kynnys hullutella madaltuu. Kyllä me kaikki, jotka alkoholia käytämme, tiedämme miksi juhliminen ilman alkoholia ei useinkaan johda yhtä hulvattomiin iltoihin, vaikka kuinka yrittäisi. Alkoholi tarjoaa sen pienen sysäyksen irrotella, uskaltaa enemmän ja ehkä myös olla oma itsensä vieraassa seurassa. Karua, mutta valitettavan usein totta.

"Alkoholi tarjoaa sen pienen sysäyksen irrotella, 

uskaltaa enemmän ja ehkä myös olla oma itsensä vieraassa seurassa."

Me kaikki tiedämme myös sen, miten homma voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Kolmesta kaljasta tulee kahdeksan ja yhdestä shotista neljä. Jos emme itse tähän sorru ainakin olemme seuranneet sitä vierestä. Tunnistan itseni helposti. Sama juttu pätee myös syömiseen. Jos istutan itseni juhlissa sipsikulhon viereen ja päätän, etten ota yhtäkään, en myöskään ota. Mutta vähitellen mieleeni hiipi ajatus, että mitä jos vain muutama, kohtuudella. Jos käteni eksyy sipsikulholle, yhdestä sipsistä tulee kourallinen ja sipsikulhon vieressä onkin sopivasti kulhollinen suklaata. Jos nyt vielä muutama niitäkin. Usein on olemassa vain kaksi ääripäätä. Totaalinen kieltäytyminen tai antaa nyt sitten mennä, kun kerran on jo aloitettu. Tämän vuoksi en koskaan ole erityisemmin fanittanut tipatonta tammikuuta. Kuukauden totaalikieltäytymisen jälkeen monilla homma usein jatkuu helmikuussa aivan kuten ennenkin. Vedetään taas lärvit joka viikonloppu.

"Me kaikki tiedämme myös sen, miten homma voi eskaloitua hyvinkin nopeasti."

Voiko hyvä illallinen maistua yhtä hyvältä
ilman asiaankuuluvaa viiniä?

Huomasin kuitenkin joulukuun kuumimpaan pikkujouluaikaan, että onnistuin lähtemään useista juhlista vain muutaman oluen juoneena. Olutpullo kädessä olo oli mukava ja turvallinen, mutta ilolientä ei tarvinnutkaan kiskoa kaksin käsin. Ihmiset eivät katsoneet oudosti tai kysyneet, miksi en juo. Siitä se ajatus sitten lähti. Miltäköhän tuntuisi jättää se yksikin olut juomatta?

Päätin lopulta uudenvuodenaaton jälkeisenä aamuna lähettää viesti sukulaiselleni ja varmistaa, että tässä sitä nyt ollaan. Laitetaan vielä 100 euron sakkomaksu, sille joka mahdollisesti lipsuu ja sortuu ennen helmikuun alkua. Minä ainakin pelkään, ettei itsekurini kestä. Ensimmäinen koettelemus saapuikin ovelleni samana päivänä. Tehtiin burgereita ja kaverit korkkailivat siideriä ruokajuomaksi. Itse hörpin tahdonvoimaa uhkuen pelkkää limua.

”Aika näyttää, onko luvassa raitistumisen aikaansaamia ahaa-elämyksiä vai ainoastaan kourallinen tylsiä ja väsyneitä iltoja humalaisten kanssajuhlijoiden ympäröivänä.” 

Laskin tänään, että tammikuussa on yhteensä 5 viikonloppua. Olen nyt ”selviinyt” ensimmäisestä. En aio linnoittautua kotiin neulomaan viillasukkia loppukuun ajaksi. Tarkoituksena on lähteä ulos aivan kuten ennenkin. Tervetuloa siis seuraamaan havaintoja siitä, miten tipaton tammikuu vaikuttaa bilehileeksi leimatun urheiluhullu fyysiseen, henkiseen ja ennen kaikkea sosiaaliseen hyvinvointiin. Aika näyttää, onko luvassa raitistumisen aikaansaamia ahaa-elämyksiä vai ainoastaan kourallinen tylsiä ja väsyneitä iltoja humalaisten kanssajuhlijoiden ympäröivänä. Kestääkö kantti vai sortuuko bilehile sakkomaksuista huolimatta?